Ohi on!

Nyt se on sitte ohi! Tosi paljon jäi reissusta käteen ja uusia kokemuksia jäi plakkariin ihan suunnattomasti. Voisin jauhaa vaikka kuinka pitkään viimesestä 2 kuukaudesta, mutta en. Pidetään homma lyhyenä ja ytimekkäänä. Lauantaina illasta oltiin kotona, hieman väsyneenä ja reissussa rähjääntyneenä. Uskomaton fiilis oli sillon päällä ja mielessä pyöri vaikka mitä ihmeellistä. Kotiin päästyä tuntu vähän oudolta ja jotenkin en tuntenu itteeni heti kotoisaks, johtuen ehkäpä siitä, että viimiset 2 kuukautta asustellu ulkomailla. Kuitenki tuntu hyvältä olla takas Suomessa. Tää päivä oliki sitten jo ihan erilainen ja nyt tuntuu jo aika normaalilta olla takasi kotona. Pientä totuttelua vieläkin, mutta kyllä se siitä. Huomenna koululle loppu arvioinnille ja vähän jutustelemaan opettajien kanssa reissusta. 

Nyt haluun vielä summata vähän. Nää viimiset 2 kuukautta on ollu aivan mahtavat, enkä vaihtas niitä mihinkään. Niin paljon oppinu uutta, tavannu uskomattomia ihmisiä sekä nähny vaikka mitä ja lista jatkuu. Joten haluisin kiittää kaikkia niitä jotka on ollu osallisena ja vaikuttamassa tän mun työssäoppimisen aikana (Jenna, Peter, kaikki Sloveniassa tavatut, opettajat jne.). Ilman teitä ei olis ollu tätä vaihtoa, ei ehkä ollenkaan ja varmasti ei näin kokemusrikkaana! Joten iso käsi teille ja syvimmät kiitokset ja kumarrukset! En voi kiittää tarpeeksi siitä mitä te teitte tän eteen. Ytimekkäästi sanottuna, OLITTE MAHTAVIA! Haluan vielä lyhyesti kuvailla mun mietteitä ja tunnetta, joka syvästi painaa tällä hetkellä:

KIITOS!

Viimesiä viedään

Enää 2 viikkoa jälellä! Tosi nopeesti on aika päässy kuluu täällä, eikä oo ees tajunnu mite aika on lentäny menee. Vähän kaks puoleisissa mietteissä mennään kylläkin. Nimittäin nyt oon päässy niin sanotusti tottumaan arkeen ja elämään täällä, mutta sitten tätä työharjoittelua ei ookkaa jälellä enää ku 2 viikkoa. Vähän sekottaa menoa ja mietteitä. Ku toisaalta odottaa jo vähän kotiin pääsyä, mutta sitten taas toisaalta ku on tottunu tähän menoon täällä, niin ei se alkaa tuntuu jo normaalilta. Ei oikeen tiiä, että mitä tässä nyt pitäs ajatella vai aatella sitten mitään. Ei mietitä sitä sen enempää.

Viime viikko vierähti taas "mukavasti" töiden merkeissä ja työtunteja kerty ihan kiitettävästi kasaan (52h). Tässä alkaa jo melkee työnarkomania painamaan. Nyt avataan viime kerralla epäselväksi jääneitä kohtia.

Arvokuljetukset
Viime kirjotuksessa mainitsin, että piirivartijoiden työtehtäviin kuuluu myös arvokuljetukset, kuten posti- ja rahasiirrot. Mainitsin myös siitä kuinka tämä ei käytännössä kuulu piirivartijoiden työn kuvaan, sillä piirivartijoiden tehtävä on suorittaa vartiointia sekä erininäisiä muita tehtäviä. Tästä sainkin hyvän kysymyksen liittyen postin kuljettamiseen osana arvokuljetusta. Tästä olen samaa mieltä, sillä ajoittain posti voi sisältää arvokasta tietoa tai tavaraa jota ei voida kuljettaa normaalin postin mukana. Tässä tilanteessa posti täytyy kuljettaa arvokuljetusta käyttäen, enkä nää sille mitään estettä. Mutta kun kyseessä on normaali piirivartija, en näe arvokuljetuksen kuuluvan tämän yksikön tehtäviin. Tarkoitan siis ettei kahta eri yksikköä, tässä tapauksessa piirivartiointi ja arvokuljetus, pidä sekoittaa keskenään. Nämä kaksi yksiö tulisi pitää erillään jotta molempien yksiköiden tuottavuus ja tehokkuus voidaan pitää maksimissa ja vartijat voivat keskittyä 100% heille kuuluviin tehtäviin.

Esim. Tällä hetkellä yrityksessämme piirivartioinnin työtehtäviin kuuluu yhtä jos toistakin, mutta pääpiirteittäin näin: piirivartiointi, rahasiirrot, postisiirrot/ muu tavara, pelastustoiminta (ihmisten pelastaminen hisseistä), liikuntarajoitteisen auttaminen (hätäpainike kutsusta), ajoneuvosaatot (Esim. rekat, postikuljetukset), avaus- ja sulkukierrokset. Tehtävää siis löytyy paljon ja joissain tilanteissa töitä kasaantuu päällekkäin. Tällöin tulee ongelmaksi tehtävien suorittaminen oikea aikaisesti ja tällöin tehokkuus kärsii. Tämän takia en näe arvokuljetuksen, niin postin kuin rahankaan, kuuluvan piirivartijoiden työn kuvaan vaan näen sen olevan arvokuljetuksen tehtävä. Jos yrityksessämme arvokuljetukset eristettäisiin vain arvokuljetuspuolen tehtäviin ja piirivartiointi voisi keskittyä omiin tehtäviinsä (eli itse vartiointiin) koko aikaisesti.

Koulutus
Koulutuksista myös hieman uutta. Eli kuten aikaisemmin sanoin vartija koulutus kurssimuotoisena kestää 3 viikkoa. Kolmen viikon aikana kurssilaiset saavat tarvittavat tiedot ja taidot suorittaa piiri- ja paikallisvartiointia, järjestyksenvalvontaa (täällä hieman erilaisessa muodossa) sekä arvokuljetuksia.

Hälytyskeskuspäivystäjänä toimimiseksi tarvitaan erillinen koulutus joka kestää myös noin 3 viikkoa. Myös turvalaiteasentajan koulutus kestää noin 3 viikkoa. Tässä toivotaan aikaisempaa kokemusta sähköasennuksista/sähköalalta, mutta se ei ole pakollista.

Turvallisuusalaa voi lähteä opiskelemaan myös ammattikouluun. Tutkinto kestää 3 vuotta ja on siis ammattikoulupohjainen. Tutkinnon sisällöstä en osaa sanoa yhtään, mutta epäilisin sen olevan jossain määrin samankaltainen kuin meillä. Eli opiskellaan vartiointia käytännössä (piiri- ja paikallisvartiointi, arvokuljetus), lainsäädäntöä, tekniikkaa, voimankäyttöä ja riskienhallintaa.

Ammattikorkeatutkintona voi opiskella Turvallisuus insinööriksi (Security Engineer). Opiskelu kestää 2 vuotta. Tutkinto sisältää lakiopintoja (rikos-, perustus-, työ-, valtiolainsäädäntöä sekä paikallinen LYTP), riskienhallintaa, henkilösuojausta, liiketoiminnan kommukointia ja vieraiden kielien opiskelua, informaatio opintoja, voimankäyttöä, turvallisuusjohtamista, turvallisuustekniikkaa sekä ajoneuvojen turvallisuutta ja niiden käyttöä (henkilösuojaustoimintaa silmällä pitäen).

Tästä voi jatkaa opiskelemaan Turvallisuus johtamista (Security manager). Tutkinto kestää 3 vuotta ja on rakenteeltaan ylempi ammattikorkeakoulututkinto. Tutkinto en hieman samanlainen kuin Turvallisuus insinöörin tutkinto, mutta tutkinnossa tähdätään enemmän johtamisen hallintaan ja paneudutaan opiskeltaviin asioihin paljon syvemmin. Tähän sain hyvänä esimerkkinä, että jos Turvallisuus insinööri opiskelee 40h riskienhallintaa, opiskelee Security manager sitä 120h. Opiskeltaviin aineisiin siis pureudutaan perinpohjaisesti.


Pitäs vielä ahertaa pieni muotoinen riskikartoitus tässä 2 viikon aikana (pääkohteena piirivartiointi ja arvokuljetukset). Ja tämä tietenkin englanniksi. Eihän siitä saa nyt liian helppoa tehä. Tähtävää siis riittää vielä ja uskon, että aika saadaa kyllä kulumaan tavalla tai toisella.

Kuittaan tältä osaa, adijo!

Tunnelmia viime viikolta ja työkuvioita

Tänään pyörähti käyntiin viimeiset 3 viikkoa, joten paljoa ei ole enää jäljellä. Vähän alkaa olla jo hinku takasin Suomeen, mutta hyvin kuitenkin jaksetaan loppuun asti, no worries! Viime viikko oli aika tasanen, ilman mitään ihmeempiä. Tiistaina 12h yövuoro, joka meni aika sutjakasti ja rauhallisissa merkeissä eikä väsymisen merkkejä ollu havaittavissa koko vuoron aikana. Mitään ei tapahtunut vuoron aikana, joten se jäi vähän harmittamaan. En päässykkään näkemään mitään uutta ja ihmeellistä. Noh, ehkä ens vuorossa sitten. Siitä sitten jatkettiin viikkoa normaalisti ja perjantaina Mariboriin, Peterin lähtemistä "juhlimaan". Mukava oli viettää viiminen ilta yhessä ja vaihtaa viimiset kuulumiset tältä osaa. Toivotaan, että jatkossa tavataan merkeissä tai toisissa. Viime viikko täten melko normaali, eikä näiltä osin muuta pöydälle nostettavaa.

Mutta sitten vois pikkasen availla noita töitä yleisesti (pääasiassa piirivartioinnista), kun niistä en oo oikeen kertoillu mitään. Eli käytännön eroja on vaikea alkaa aukaisemaan, koska käytännön töitä ei ole Suomesta vielä kertynyt. Mutta miten teoriaa voidaan vertailla niin eroja löytyy ja toiminta on täällä aika erillaista. Esim. vartijoilla on aika paljon enemmän eri tehtäviä kun Suomessa. Täällä ihan normaalit piiritkin tekevät arvokuljetusta (rahaa pääasiassa), kun taas Suomessa se on kokonaan arvokuljetuksen hommia. Piirin tehtäviin kuuluu myös postimiehinä toimiminen, joka on töissä tuntunut vähän turhalta sekä asialta joka ei vartijoille kuulu. Toki yritys itse määrittelee minkälaisia palveluita se haluaa tarjota ja miten, mutta vartijan tehtäviä ajatellen eivät postipalvelut sovi siihen kuvaan.

Voimankäyttövälineetkin eroaa aika paljon Suomeen. Täällä piirivartijat kantavat aina asetta töissä, ilman poikkeuksia. Täällä se on normaali käytäntö, vaikkakin niitä tilanteita joissa asetta pitäisi käyttää on kuullemma todella harvoin. Mulle tää tuntuu todella jännältä, koska Suomessa vartijoiden on todella hankala kantaa asetta mukana työtehtävissä. Tietenkin Suomessa tilanne on toinen kuin täällä ja omasta mielestäni ihan hyvä ettei Suomessa vartijoilla pyöri ampuma-aseet työtehtävissä. Tosin täällä kuitenkin koulutuksen aikana vartijat saavat ampuma-ase koulutuksen, joten tässä mennään kuitenkin linjassa.Toinen asia tuntuu oudolta voimankäyttövälineitä koskien on se, että täällä vartijat eivät voi kantaa teleskooppipatukkaa tai perinteistäkään työtehtävissä. Oudoksuttavaa, että asetta saa kantaa muttei patukkaa. Kysäisin asiasta mentoriltani ja hän kertoi asiaan olevan laillinen este, sillä ainoastaan poliisilla ja vanginvartijoilla on oikeus sen kantamiseen. Tänään vaihdettiin vähän näkemyksiä voimankäyttöä koskien ja tultiin hyvässä yhteispäätöksessä siihen lopputulokseen, että molemmissa maissa asiat tehdään erilailla. Niin hyvässä kuin pahassakin.

Koulutus taas puolestaan täällä kestää sen 3 viikkoa vartijaksi, joten täällä pätevyyden saa hieman nopeammin kuin meillä. Täällä ei ole myöskään erikseen 40h ja 60h koulutuksia, vaan kaikki on ynnätty samaan 3 viikon koulutukseen. Koulutuksen sisällöstä en saanut kovinkaan laajaa käsitystä, mutta ymmärtääkseni kolmessa viikossa vartijat saavat koulutusta niin paikallis- kuin piirivartioinnista. Yleisesti ottaen uskon, että niiden 3 viikon aikana koulutettaville koulutetaan kaikki tarvittavat perustaidot, jotta he pärjäävät töissä. Jatko koulutuksena voi opiskella Security Management- koulutussuuntaa, jossa perehdytään syvemmin eritehtäviin turvallisuusalalla. Tässä koulutuksessa sitten opiskellaan jo esim. henkilösuojausta, riskikartoitusta, turvallisuusjohtamista, erilaisia taktiikoita (pääsääntöisesti koskien henkilösuojausta) sekä rikostutkintaa (esim. rikospaikan eristämistä ja sormenjälkien ottamista sekä rikospaikan analysointi). Aika paljon opiskellaan siis erilaisia asioita kuin kotona, mutta myös jotain samoja asioita. Kaipa näillä tämä on nähty parhaaksi koulutustavaksi tuottaa ammattilaisia. Jotain työpaikkaohjaajan koulutöitä nähneenä voin todeta, että ihan pätevän näköistä materiaalia täälläkin tuotetaan. Materiaali on kattavaa ja johdonmukaista sekä monimuotoista. Voisin jopa sanoa, että täällä valmistuneilla on jossain määrin laajempi visio turvallisuusalasta ja sen eri tehtävistä.

Täällä eroaa myös tapa tehdä asioita ja tää yleinen mentaliteetti työelämässä. Töistä ei oteta niin paljon stressiä ja asiat tehdään vähän "löyheämmin". Kun mitään ei tapahdu ei olla koko ajan partioimassa ja ajelemassa ympäri kyliä, vaan toimistolla oleskelu on yleisempää. Mutta sitten kun hälytys iskee niin silloin kyllä sitten vauhtia riittää. Mutta kaikille hälytyksillekkään ei hälytyskeskus piiriä lähetä, vaan vain niille "oikeille". Tuntuu jotenkin hassulta, mutta tämäkin on taas näitä kulttuuri eroja. Tämäkin on tosin vain meidän yrityksessämme ja muissa firmoissa toiminta voi poiketa. Mutta kun töitä tehdään, tehdään ne särmästi ja hyvin. Joten mistään sunnuntai suhareista ei voida puhua. Yrityksessämme vartijat tekevät töitä asiakkaille, eivätkä yritykselle itselle. Tai ainakin näin työpaikalla työkaverit antoivat ymmärtää.

Näin tällä kertaa. Kirjoittelen loppuviikosta lisää töitä koskien ja pyrin avaamaan tällöin mahdollisesti hämärän peittoon jääneitä kohtia sekä avaamaan uusia.