Etelän reissu

No niin nyt on käyty Kroatiassa ja lomailut lomailtu tältä osaa. Mahtava reissu kokonaisuudessa ja valittamista ei löydy. Säät suosi suurimmaksi osaksi ja hienoissa merkeissä viikonloppu kulu.

Reissu pärähti siis käyntiin perjantaina, jolloin otin töiden jälkeen suunnan kohti Ljubljanaa. Vähän reilu tunti junalla ja perillä. Siitä sitten odottelemaan seuraavan junan lähtöä ja Jennan saapumista asemalle. Epäonneksemme junaa ei mennyt, mutta vaihtoehtoiseksi kyydiksi oli järjestetty bussi kyyti Koperiin. No ei muuta kuin bussin kyytiin ja matkaan. Matkasta ei paljoa sanottavaa ole, täys bussi, ilmastointi ei toimi ja ulkona +20 astetta. Voitte päätellä loput itse. Lopulta päästiin perille ja Peter olikin meitä vastassa Koperissa bussiasemalla. Siitä kämpille ja siellä oltiinkin sitten loppuilta ja se sujui leppoisissa merkeissä.

Seuraavana päivänä lähdettiin sitten kohti Kroatiaa. Matka rajalle ei kestänyt 20 minuuttia pitempään, joten pitkää ei tarvinnut ajella. Rajalla ilmeni sitten pieni ongelma. Eli tottakai Celjestä lähtiessäni en muistanut ottaa passia mukaan ja tämä kostautui sitten Kroatiaan pyrittäessä. Tästähän en voi kuin syyttää ketään muuta kuin itseäni. No, yli ei tietenkään päästy ja päädyttiin sitten siihen, että ajetaan Celjeen hakemaan se passi. Passi haettiin ja Celjessä tehtiin vähän suunnitelma muutoksia. Päädyttiin siihen, että käydään tutustumassa Postojnassa sijaitseviin tippukiviluoliin kun ne oli sopivasti sitten siinä Kroatiaan mennessä. Taas tien päälle ja ajamaan kohti Postojnaa.

Postojnaan päästäessä autossa istuminen alkoi pikku hiljaa riittää ja onneksi olikin edessä se kierros luolissa. Tippukiviluolat olivat ihan hieno kokemus, mutta odotin kyllä kierrokselta hieman enemmän. No ainakin ne on nyt nähty ja kokemuksena ihan mukava. Postojnasta lähdettiin sitten ajamaan rajalle päin ja matkalla maisemat olivat todella mahtavat niin kuin ne on ollu koko reissun ajankin. Tällä kertaa rajan ylitys onnistui ilman ongelmia ja päästiin ajamaan kohti Pulaa, missä meillä oli majoitus varattuna. Illasta oltiin perillä Pulassa, väsyneinä ja kuihtuneina. Kamat hotellille, vähän lepoa ja sitten tankkaamaan. Meijän epäonneksi mikään paikka ei ollut oikeestaan auki joten tyytyminen oli lähi grilliin. Grilliltä jatkettiin sitten Pulan yöelämään, joka jäi todella lyhyeksi visiitiksi, koska virtaa ei vaan enää riittänyt.

Seuraavana päivänä sitten kierreltiin Pulassa ja käytiin katselemassa vähän minkä näköisestä kaupungista on kyse. Ihan hirveesti ei keritty käydä kiertelemässä sillä illasta piti olla jo takaisin Koperissa. Joten muutaman tunnin verran Pulassa josta lähdettiin ajelemaan takaisin kohti Koperia. Matkalla poikettiin kuitenkin Rovinjassa vähän ihmettelemässä. Mukava pikku kaupunki ja oli kiva käydä pyörähtämässä. Huomasin kyllä, että tällä reissulla olisi pitänyt olla enemmän aikaa kuin viikonloppu, sillä nähtävää olisi ollut vaikka kuinka paljon. Minkäs teet kun aika on rajattua, mutta mukava viettää viikonloppu muualla kuin asuntolassa.

Illasta oltiinkin taas takaisin Koperissa ja purettiin sitten reissu fiiliksiä kämpillä muutaman huurteisen ääressä. Maanantaina olikin sitten paluu takaisin Celjeen ja matka kävi taas Ljubljanan kautta. Ljubljanasta junalla takaisin Celjeen, illasta perillä ja väsyneenä asuntolalle nukkumaan.

Tänään olisi sitten taas töitä. Eli kohta sitten töihin ja 12h yövuoroa tekemään. Mielenkiinnolla jännäämään mitä vuoron aikana tapahtuu.

Päivät kuluu

Nyt pääs vierähtämään yli puolitoista viikkoa viime kirjotuksesta, ja tämä johtuen pienistä ATK-ongelmista. Näitten ATK-ongelmien kanssa ei olla vieläkään päästy mihinkään loppu tulokseen. Ehkä nää ongelmat häviäis jossai vaiheessa kokonaa ja pääsis vaan nauttii. Mutta aika on menny eteenpäin ihan lentäen täällä Sloveniassa, eikä kyllä ees huomaa kun viikot vähenee.

Mutta joo, elikkäs vähän viime viikosta. Viime viikon alusta (tiistaina) kävin tutustumassa läheisen kukkulan päällä olevaan keskiaikaiseen linnaan. Matka taittu jalan ja ylös päästyä tuntu siltä, että ehkä apostolin kyyti ei ollut niin hyvä vaihtoehto. Ylhäältä avautui todella mahtavat näkymät Celjeen ja Celjeä ympäröivään alueeseen. Oli aika mahtavaa ku sieltä kaukasuudesta pilkotti pikkase Alpitki. Maisemien ihailun ja muun pyörimisen jälkeen oli aika lähtee laskeutuu alaspäin. Ja vaikka matka ylös painoi jaloissa ja toivoi että alas tulo olisi helpompi, ei alas tulo ollu yhtään helpompi. Tämä johtui siitä, että alas tullessa päätin valita vieläkin raskaamman metsäpolun. Kämpille päästyä jaloissa painoi ja paljon, eikä virtaa ollut enää mihinkään. Tunnottomien jalkojen merkeissä jatkettiin sitten viikkoa eteenpäin ilman mitään ihmeempiä tapahtumia. Aika pitkälle mentiin töiden ja kaupungilla pyörimisen merkeissä. 

Lauantaina otin suunnaksi Ljubljanan ja menin moikkaamaan Jennaa pääkaupunkiin. Matka junalla Ljubljanaan kesti pari tuntia ja maisemat matkan varrella oli aivan mielettömät. Junarata mutkittelee mäkien/vuorien välissä ja radan varrella tuli aika ajoin vasta pieniä kyliä. Aivan uskottomattomat maisemat tosiaan ja 2 tunnin matka vaan vilisi silmissä. Ljubljanaan saavuttaessa sää ei ollut paras mahdollinen, sadetta ja lämmöt 5 asteen tuntumissa. Hirveesti ei siis viititty kaupungilla pyöriä, mutta illasta sää hellitti ja käytiin sitten viettämässä aikaa ulkona. Sunnuntaina käytiinkin sitte päivästä paikallisessa kylpylässä vähän lillumassa ja rentoutumassa. Ja pakko sanoo, että oli tähän mennessä paras mahdollinen valinta. Kylpylä reissulla sai ottaa ihan huolella rennosti ja sai pienen palan suomea, ku sieltä löyty suomalainen saunakin! Illasta sitten suunnattiin takaisin Celjeen ja illalla ei kyllä enää riittäny virtaa mihinkään ja näin ollen ei muutaku unta palloon.

Tämä viikko alkoi taas tuttuun tapaan. Töitä ja kaupungilla pyörimistä, mutta alkaa sekin pikku hiljaa tympimään. Alkaa tulla paikat jo niin tutuiksi täällä Celjessä, ettei uutta nähtävää oikeestaan enää ole. Mutta onneks viikonloppusin pystyy aina sitten matkustella ristiin rastiin ja viikot menee aika mukavasti töitä tehdessä. Vaikka se kuullostaaki aika järjettömältä, niin jonain päivinä on melkee mielummi töissä ku asuntolassa tai kaupungilla huitelee. Tästä voidaan päätellä, että ainakin viihdyn aika hyvin työpaikalla.

Viikonloppuks olis tarkotus vuokrata auto ja lähtee kattelee Slovenian rannikkoa sekä Kroatiaa. Mielenkiintonen reissu tulossa ja sitä oottellessa. Toivotaan, että sää suosii ja aurinko paistaa ja on lämmintä. Olis parempi olla hyvä sää, niin pääsis tekemäänkin jotain eikä menis viikonloppu neljän seinän sisällä. Mutta reissun takia jätän läppärin suosiolla kämpille ja seuraavaa kirjotusta tulossa siis viikonlopun jälkeen.

Näihin sanoihin ja näihin tunnelmiin, adijo!

Hämmennystä ja häslinkiä

No nyt on päässyt kulumaan melkein viikko kun viimeksi kirjottelin ja aika paljon ollut häslinkiä sillä aikaa. Kaikki ei menny ihan nappiin mun muutossa Mariborista Celjeen ja pieniä ongelmia ilmesty, mutta nyt ollaan jo voiton puolella!

Eli tosiaan viime viikon tiistaina päräytettiin ajaa tänne Celjeen ja heti ekana kurvattiin mun uudelle asunnolle. Tai tässä tapauksessa voidaan puhuu huoneesta, koska nykyään osoite on paikallisessa opiskelija-asuntolassa. Rakennus kylläkin muistuttaa enemmän vankilaa kuin asuntolaa joten mistään neljän tähden Hiltonista ei voida puhua, mutta vois sitä asiat olla paljon huonomminkin. Pieniä ongelmia on täällä kyllä esiintynyt (esim. ongelmia nettiyhteyden, pesukoneen puuttumisen sekä kunnollisen keittiön kanssa) ja näistä johtuen en ole sitten pystynyt tätä blogia päivittelee. Mutta tosiaan nyt ollaan saatu ongelmat selvitettyä (tai ainakin saatu selkoa miten ne ratkastaan tulevaisuudessa), vaikkakin olisin ehkä toivonut pikkasen ryhdikkäämpää toimintaa niin majotuspaikasta kuin ZNI:ltä. No oli miten oli, elämä jatkuu täällä Sloveniassa.

Työpaikasta sitten seuraavasti. Työhaastattelussa ilmeni sellainen pieni ongelma kuin kielimuuri. Yrityksen osapuolista kukaan ei pystynyt kommunikoimaan englanniksi ja niinpä ZNI:n puolesta paikalla ollut Sonja joutui "tulkkaamaan" haastattelun. Suorasta tulkkaamisesta ei voida puhua, vaan pääasiassa muut puhuivat sloveniaksi mun ympärillä ja ite istuin kiltisti ja kuuntelin ymmärtämättä mitään. Tää aiheutti itelle hieman kiusallisen olon, koska en päässyt oikeestaan itse kertomaan omista asioistani tai antamaan minkäänlaista vaikutelmaa yritysjohdolle. Myös se, etten ymmärtänyt puheesta kuin kohdat, missä mainittiin Suomi ja mun oma nimi, tuntu vaan kasvattavan tilanteen kiusallisuutta. No ei ne mua ainakaan työttömäksi jättänyt, niin kaipa sen haastattelun voi sitten laskee onnistuneeksi. Viime viikko meni sitten pyöriessä paikallisen autopiirin kanssa ja oli kyllä ihan mukavaa ja pääsi näkemään ainakin Celjeä. Porukan oppi tuntemaan tosi nopeesti ja vaikka ei sielläkään moni puhunu englantia, niin edes muutama! Ilma piiri oli rento ja työpaikalla viihty hyvin sen 7h ja olis sitä voinu melkeen olla siellä pitempäänkin ku ei täällä asuntolassa oo hirveesti mitään tekemistä.

Lauantai menikin sitten mukavasti Mariborissa Erasmus vaihtareiden grillibileissä. Oli ihan mukava päästä tapaamaan uutta porukkaa ja tapaamaan Mariborin tuttuja sekä tietenkin meijän muita suomalaisvahvistuksia Jennaa ja Peterii, jotka on sijoitettuna muissa kaupungeissa (Ljubljana ja Koper). Törmättiin me siellä muutamaan uuteen suomalaiseenkin ja oli hauska vaihtaa kuulumisia ja kokemuksia Sloveniasta. Muuten mukava päivä, mutta illasta sää rupes kääntyy mukavan helteisestä ja aurinkoisesta, pilviseksi ja sateiseksi.Sunnuntaina otettiin suunta takasi Celjeen ja ruettiin valmistautumaan uuteen viikkoon.

Tämä päivä tulikin sitten vietettyä tekniikan puolella ja eipä paljon kerrottavaa. Kielimuuri iski uudestaan, koska tällä kertaa osastolla oli vain yksi henkilö joka puhui englantia ja hänkin vaivalloisesti. Itse töiden osalta, 7h koneella istuskelua ja iltalehden näpräilyä ei paljoa tunteita herättynyt. Ei voi sanoa että tilanne on kovinkaan otollinen omalla kohdallani. Asunnolle tultaessa ilmeni että saan huonekaverin 2 viikon ajaksi, parempi varmaan näin. Eipähän tarttee viettää niin paljon aikaa yksin täällä asuntolassa.

Jos sitten jatkossa paremmin!

Uudet tuulet Mariborissa

Nyt on pääsiäiset vietetty ja työt alkaa häämöttää edessäpäin. Gratzin reissua voi pitää ihan onnistuneena, vaikka nähtävää ei iha hirveesti ollut. Sää oli vähän vaihtelevaa, ensi oli melko lämmintä, mutta tuuli aika paljon. Siihen mennessä ku oltiin päästy läheisen mäen päälle tuuleminen loppu ja oli melko lämmintä, mutta sekään ei kestäny kauaa vaan heti ku päästiin mäen päältä alas niin rupes näyttämään että alkaa satamaan. Tippaakaan ei kyllä vettä tullut ja niitäkin pieniä pisaroita joita sattu tulemaan niin mentiin karkuun paikalliseen pubiin. Mutta kokonaisuutena Gratz ja koko pääsiäinen oli ihan mukava ja se oli hyvä viettää hyvän ruuan sekä hyvän porukan seurassa. Tästä on hyvä jatkaa!

Maanantai vietettiinki sitten leppoisasti kämpillä lepäillessä. Illemmasta käytiin kyllä tarkastamassa paikallinen elokuvateatteri, Fast and Furios 7:n merkeissä! En voi valittaa, vaikka ne slovenian kieliset tekstitykset häiritsi aluks.

Tiistaina sitten käytii toimistolla ja tuli aika paljon uusia juttuja esille. Päällimmäisenä voidaan nyt mainita se, että nyt olis edessä muutto pois Mariborista ja nokka kohti Celjeä. Tää tuli ihan yllätyksenä ja tähän en ollu kyllä varautunu vaan oletin että saisin majailla täällä Mariborin hyvässä huomassa koko 2 kuukautta. Toisin kävi ja nyt osoite vaihtuu Slovenian kolmanneks suurimpaa kaupunkiin. Mitään muuta kaupungista en tiedä kuin, että kolmanneksi suurin kaupunki tässä maassa. Noh, ei siitä sen enempää.

Hyvältä näyttää ainakin kuvista. Muuttoa odotellessa!

Saatiin myös selvyyttä vähän noista meijä työpaikoista ja työtehtävistä. Työantajana tulee toimimaan mun tapauksessa ProSignal Celje ja työtehtävät tulee painottumaan enemmän turvallisuustekniikan pariin, hyvä näin! Ei oo tosiaan tullu hirveesti perehdyttyä turvallisuustekniikkaan ja koulussa tuntui, että ei hirveesti kyseisistä kursseita jäänyt käteen. Joten nyt on hyvä mahollisuus nähdä millasta se on käytännössä ja kuinka täällä Sloveniassa tekniikan puoli toimii, Työtehtävät saattaa muuttuu vielä tän työharjoittelun aikana, mutta näistä pohjakuopista lähdetään liikkeelle.

Allekirjottanut kuittaa!

Arkeen totuttelua

Nyt alkaa tulla sitten täyteen ensimmäinen viikko täällä Sloveniassa! Tässä ensimmäisen viikon aikana on tullu arki tutuks ja tullu tehty yhtä jos toista. Viime kirjotuksesta on päässy vierehtämään jo 4 päivää, mutta koitan edelleen kirjottaa tätä blogia niin usein kuin kerkiin.

Tän viikon ohjelma on sisältäny aika paljon ohjattua toimintaa ja aikaa omiin juttuihin ei oo iha hirveesti jääny, mutta ehkä parempi näin. Maanantaista lähtien meillä on ollu englannin ja slovenian kielen kursseja sekä ollaan tutustuttu hieman Sloveniaan esim. sen kulttuuriin ja historiaan. Kielestä voidaan mainita sen verran, että ei oo todellakaan mikään helppo kieli kyseessä ja opettelua se on vaatinu. Mutta toisaalta meidän opettajan mukaan me ollaan opittu tosi nopeesti ja hänen mukaansa voisi olettaa että me puhutaan sloveniaa äidinkielenä. Tiedä siitä sitten, mutta tästä voi varmaan olettaa että jotain sinne päähän on jääny! 

Tiistaina tehtiin pieni kaupunki kierros ohjatusti ja käytiin läpi vähän missä kaupat ja ravintolat sijaitsee ja mistä saa mitäkin ja missä kannattaa käydä. Maribor on tosi pieni kaupunki, joten eri paikkojen löytäminen on suhteellisen helppoa ja kaupungin kävelee läpi noin puolessa tunnissa. Maribor ei oo pelkästään pieni kaupunki vaan Slovenia on yleensäkki pieni maa ja etäisyydet ei oo todellakaan pitkät. Matka koko maan halki kestää noin. 3 tuntia joten tästä voitte päätellä minkä kokosesta maasta on kyse. Par kuvaakin tuli napattua kaupunki kierroksen aikana.

Keskiviikkona käytiin taas pyörimässä vähän kaupungilla museokierrosten merkeissä ja harjoittelemassa slovenian kieltä käytännössä. Ideana oli siis että käytiin kaupassa ostamassa jotain slovenian kieltä käyttämällä ja meni sen verran hyvin, että ei tarttennu ottaa englantia avuksi. Museokierros koostu käynnistä Mariborin alueellisessa museossa ja kaupungin linnassa (Maribor regional museum) sekä käynnistä kansallisessa vapautus museossa (National liberation museum). Alueellinen museo ja linnakierros oli melko tylsä ja siellä ei ollu paljoo nähtävää, mutta kansallinen vapautus museo oli sitten vähän kiinnostavampi, johtuen pääasiassa kierroksen vetäjästä.

Näissä merkeissä jatketaan kohti viikonloppua ja pääsiäisen viettoa. Viikonlopun suunnitelmissa on päivän reissu Gratziin Itävallassa. Peter on myös tulossa lauantaina joten voi olla että mennään lauantaina viettämään aikaa Mariborin yöelämään, who knows ;).