Ohi on!

Nyt se on sitte ohi! Tosi paljon jäi reissusta käteen ja uusia kokemuksia jäi plakkariin ihan suunnattomasti. Voisin jauhaa vaikka kuinka pitkään viimesestä 2 kuukaudesta, mutta en. Pidetään homma lyhyenä ja ytimekkäänä. Lauantaina illasta oltiin kotona, hieman väsyneenä ja reissussa rähjääntyneenä. Uskomaton fiilis oli sillon päällä ja mielessä pyöri vaikka mitä ihmeellistä. Kotiin päästyä tuntu vähän oudolta ja jotenkin en tuntenu itteeni heti kotoisaks, johtuen ehkäpä siitä, että viimiset 2 kuukautta asustellu ulkomailla. Kuitenki tuntu hyvältä olla takas Suomessa. Tää päivä oliki sitten jo ihan erilainen ja nyt tuntuu jo aika normaalilta olla takasi kotona. Pientä totuttelua vieläkin, mutta kyllä se siitä. Huomenna koululle loppu arvioinnille ja vähän jutustelemaan opettajien kanssa reissusta. 

Nyt haluun vielä summata vähän. Nää viimiset 2 kuukautta on ollu aivan mahtavat, enkä vaihtas niitä mihinkään. Niin paljon oppinu uutta, tavannu uskomattomia ihmisiä sekä nähny vaikka mitä ja lista jatkuu. Joten haluisin kiittää kaikkia niitä jotka on ollu osallisena ja vaikuttamassa tän mun työssäoppimisen aikana (Jenna, Peter, kaikki Sloveniassa tavatut, opettajat jne.). Ilman teitä ei olis ollu tätä vaihtoa, ei ehkä ollenkaan ja varmasti ei näin kokemusrikkaana! Joten iso käsi teille ja syvimmät kiitokset ja kumarrukset! En voi kiittää tarpeeksi siitä mitä te teitte tän eteen. Ytimekkäästi sanottuna, OLITTE MAHTAVIA! Haluan vielä lyhyesti kuvailla mun mietteitä ja tunnetta, joka syvästi painaa tällä hetkellä:

KIITOS!