Tunnelmia viime viikolta ja työkuvioita

Tänään pyörähti käyntiin viimeiset 3 viikkoa, joten paljoa ei ole enää jäljellä. Vähän alkaa olla jo hinku takasin Suomeen, mutta hyvin kuitenkin jaksetaan loppuun asti, no worries! Viime viikko oli aika tasanen, ilman mitään ihmeempiä. Tiistaina 12h yövuoro, joka meni aika sutjakasti ja rauhallisissa merkeissä eikä väsymisen merkkejä ollu havaittavissa koko vuoron aikana. Mitään ei tapahtunut vuoron aikana, joten se jäi vähän harmittamaan. En päässykkään näkemään mitään uutta ja ihmeellistä. Noh, ehkä ens vuorossa sitten. Siitä sitten jatkettiin viikkoa normaalisti ja perjantaina Mariboriin, Peterin lähtemistä "juhlimaan". Mukava oli viettää viiminen ilta yhessä ja vaihtaa viimiset kuulumiset tältä osaa. Toivotaan, että jatkossa tavataan merkeissä tai toisissa. Viime viikko täten melko normaali, eikä näiltä osin muuta pöydälle nostettavaa.

Mutta sitten vois pikkasen availla noita töitä yleisesti (pääasiassa piirivartioinnista), kun niistä en oo oikeen kertoillu mitään. Eli käytännön eroja on vaikea alkaa aukaisemaan, koska käytännön töitä ei ole Suomesta vielä kertynyt. Mutta miten teoriaa voidaan vertailla niin eroja löytyy ja toiminta on täällä aika erillaista. Esim. vartijoilla on aika paljon enemmän eri tehtäviä kun Suomessa. Täällä ihan normaalit piiritkin tekevät arvokuljetusta (rahaa pääasiassa), kun taas Suomessa se on kokonaan arvokuljetuksen hommia. Piirin tehtäviin kuuluu myös postimiehinä toimiminen, joka on töissä tuntunut vähän turhalta sekä asialta joka ei vartijoille kuulu. Toki yritys itse määrittelee minkälaisia palveluita se haluaa tarjota ja miten, mutta vartijan tehtäviä ajatellen eivät postipalvelut sovi siihen kuvaan.

Voimankäyttövälineetkin eroaa aika paljon Suomeen. Täällä piirivartijat kantavat aina asetta töissä, ilman poikkeuksia. Täällä se on normaali käytäntö, vaikkakin niitä tilanteita joissa asetta pitäisi käyttää on kuullemma todella harvoin. Mulle tää tuntuu todella jännältä, koska Suomessa vartijoiden on todella hankala kantaa asetta mukana työtehtävissä. Tietenkin Suomessa tilanne on toinen kuin täällä ja omasta mielestäni ihan hyvä ettei Suomessa vartijoilla pyöri ampuma-aseet työtehtävissä. Tosin täällä kuitenkin koulutuksen aikana vartijat saavat ampuma-ase koulutuksen, joten tässä mennään kuitenkin linjassa.Toinen asia tuntuu oudolta voimankäyttövälineitä koskien on se, että täällä vartijat eivät voi kantaa teleskooppipatukkaa tai perinteistäkään työtehtävissä. Oudoksuttavaa, että asetta saa kantaa muttei patukkaa. Kysäisin asiasta mentoriltani ja hän kertoi asiaan olevan laillinen este, sillä ainoastaan poliisilla ja vanginvartijoilla on oikeus sen kantamiseen. Tänään vaihdettiin vähän näkemyksiä voimankäyttöä koskien ja tultiin hyvässä yhteispäätöksessä siihen lopputulokseen, että molemmissa maissa asiat tehdään erilailla. Niin hyvässä kuin pahassakin.

Koulutus taas puolestaan täällä kestää sen 3 viikkoa vartijaksi, joten täällä pätevyyden saa hieman nopeammin kuin meillä. Täällä ei ole myöskään erikseen 40h ja 60h koulutuksia, vaan kaikki on ynnätty samaan 3 viikon koulutukseen. Koulutuksen sisällöstä en saanut kovinkaan laajaa käsitystä, mutta ymmärtääkseni kolmessa viikossa vartijat saavat koulutusta niin paikallis- kuin piirivartioinnista. Yleisesti ottaen uskon, että niiden 3 viikon aikana koulutettaville koulutetaan kaikki tarvittavat perustaidot, jotta he pärjäävät töissä. Jatko koulutuksena voi opiskella Security Management- koulutussuuntaa, jossa perehdytään syvemmin eritehtäviin turvallisuusalalla. Tässä koulutuksessa sitten opiskellaan jo esim. henkilösuojausta, riskikartoitusta, turvallisuusjohtamista, erilaisia taktiikoita (pääsääntöisesti koskien henkilösuojausta) sekä rikostutkintaa (esim. rikospaikan eristämistä ja sormenjälkien ottamista sekä rikospaikan analysointi). Aika paljon opiskellaan siis erilaisia asioita kuin kotona, mutta myös jotain samoja asioita. Kaipa näillä tämä on nähty parhaaksi koulutustavaksi tuottaa ammattilaisia. Jotain työpaikkaohjaajan koulutöitä nähneenä voin todeta, että ihan pätevän näköistä materiaalia täälläkin tuotetaan. Materiaali on kattavaa ja johdonmukaista sekä monimuotoista. Voisin jopa sanoa, että täällä valmistuneilla on jossain määrin laajempi visio turvallisuusalasta ja sen eri tehtävistä.

Täällä eroaa myös tapa tehdä asioita ja tää yleinen mentaliteetti työelämässä. Töistä ei oteta niin paljon stressiä ja asiat tehdään vähän "löyheämmin". Kun mitään ei tapahdu ei olla koko ajan partioimassa ja ajelemassa ympäri kyliä, vaan toimistolla oleskelu on yleisempää. Mutta sitten kun hälytys iskee niin silloin kyllä sitten vauhtia riittää. Mutta kaikille hälytyksillekkään ei hälytyskeskus piiriä lähetä, vaan vain niille "oikeille". Tuntuu jotenkin hassulta, mutta tämäkin on taas näitä kulttuuri eroja. Tämäkin on tosin vain meidän yrityksessämme ja muissa firmoissa toiminta voi poiketa. Mutta kun töitä tehdään, tehdään ne särmästi ja hyvin. Joten mistään sunnuntai suhareista ei voida puhua. Yrityksessämme vartijat tekevät töitä asiakkaille, eivätkä yritykselle itselle. Tai ainakin näin työpaikalla työkaverit antoivat ymmärtää.

Näin tällä kertaa. Kirjoittelen loppuviikosta lisää töitä koskien ja pyrin avaamaan tällöin mahdollisesti hämärän peittoon jääneitä kohtia sekä avaamaan uusia.